Jokunen sata vuotta sitten työajan pituutta määritti lähinnä valoisan ajan pituus. Työaika pysyi hyvin hallinnassa. Thomas Edison on mies, joka suurelta osin on vaikuttanut meidän työntekoomme. Kuuluisan keksinnön, hehkulampun, ansiosta oli yrityksillä aivan erilaiset mahdollisuudet teettää töitä ihmisillä myös pimeään vuorokauden aikaan.
Teollinen vallankumous mullisti työntekemistä vielä enemmän. Tiesitkö, että työväenliikkeen mielenilmaukset, marssit ja mielenosoitukset saivat aikaan 1900-luvun alkupuolella sen, että eri maissa työpäivän pituudeksi säädettiin 8 tuntia? Juuri tämänpituinen työaika juontaa ajatuksensa tarkemmin englantilaiseen Robert Oweniin, joka vuonna 1817 esitti ajatuksen: kahdeksan tuntia työhön, kahdeksan tuntia nukkumiseen ja kahdeksan tuntia virkistäytymiseen. Tämän kolminaisuuden ympärillä pyörimme vielä 2020-luvullakin.
Kahdeksan tunnin periaate liukuu nykyään hyvin monimuotoisesti toimialoittain. Yhteistä lienee se, että työaikaa seuraa sekä työntekijä että työnantaja. Työaika jyvittää palkan määrää, ja työajan ympärille on kudottu laajat säädökset sekä työehtosopimusten kiemurat.
Työaikaa seurataan monilla eri tavoin, ja työaikajärjestelmistä on tullutkin suorastaan aikamoinen viidakko. Palvelutarjoajia on kymmenittäin ja vain syväosaaja todella tietää, mikä järjestelmä sopii juuri omalle organisaatiolle. Onneksi tässä kohtaa voi tarvittaessa kääntyä osaajien puoleen, jotka tuntevat järjestelmiä ja tätä kautta voi auttaa valinnassa. Vaikka muutama hikikarpalo sekä aikaa tähän kuluisikin, on työaikaseuranta silti parempi tehdä organisaatiolle sopivaan järjestelmään kuin täydentää tunteja esimerkiksi Exceleille. Vaikka Excelit moneen taipuvat, voi "masterdatan" epähuomiossa poistaa bittiavaruuteen. Ja onhan vielä tietoturvanäkökulmakin käyttöoikeuksien, tietojen poistamisen ja säilyttämisen näkökulmasta.
Mikään ei enää oikeastaan rajaa työntekoa. Tämän takia on työaikaseuranta hyvä olla hallussa kuin hukassa. Oletko samaa mieltä?
Ota yhteyttä ja käydään yhdessä kiinni ongelman ytimeen!